Kappale 6: Vesikehä - kiertää ja kuljettaa

Vesikehä eli hydrosfääri koostuu merien, mantereiden ja ilmakehän vesistä. Kauan sitten se koostui lähinnä vain metaanista, vesihöyrystä, typestä, hiilidioksidista, vedystä ja ammoniakista. Maapallon jäähtyessä vesihöyry tiivistyi ja meret syntyivät. Meriin syntyi alkeellista elämää ja siitä alkoi eliöiden kehitys.

Suurin osa maapallon vesistä on merissä suolaisena vetenä. Makeaa vettä on alle 3%. Suurin osa siitäkin on jäätä ja lunta antarktisilla alueilla ja vuorten huipuilla. Osa juomakelpoisesta vedestä on pohjavettä ja osa taas pintavetenä joissa ja järvissä.

Ilmakehän kautta kulkeutuu paljon vettä, koska kaikki veden kiertokulussa osallisena oleva vesi kiertää jossain vaiheessa ilmakehän kautta. Myös jokien ja järvien kautta kulkee paljon vettä, mutta niidenkin vesivarastot ovat pienet.

Maapallon vesi on jatkuvassa kierrossa mantereiden, valtamerien ja ilmakehän välillä. Se muuttaa olomuotoaan kierron aikana. Se esiintyy maapallolla kolmessa olomuodossa: kiinteänä eli jäänä, nesteenä eli vetenä ja kaasuna eli vesihöyrynä. Veden kiertokulkua eli hydrologista kiertoa pitävät yllä Auringon säteilyenergia ja Maan painovoima. Auringon lämpösäteily aiheuttaa veden haihtumisen meristä ja mantereilta ilmakehään, missä tuulet kuljettavat sitä paikasta toiseen. Sieltä se sataa takaisin maan pinnalle ja kulkeutuu meriin jokien ja järvien kautta.Transpiraatioksi kutsutaan sitä, kun kasvien ja eläinten elintoiminnot vapauttavat vettä ilmakehään.

Maavedeksi kutsutaan maaperään sitoutunutta vettä, joka on kiinnittynyt maa-aineksen hiukkasiin eli maapartikkeleihin. Vesi muodostaa maapartikkeleiden ympärille kalvomaisen rakenteen, jonka ulkopuolella on ilmaa. Tämä estää veden suotautumisen pohjavedeksi. Pohjavedeksi kutsutaan maanpinnan alle imeytynyttä, pohjavesivyöhykkeeseen kulkeutunutta vettä. Pohjavesialueilla maaperän huokoset ovat täyttyneet kokonaan vedestä eikä joukossa ole lainkaan ilmaa. Pohjavesimuodostumaa, jossa on runsaasti vapaata pohjavettä, sanotaan akviferiksi.

Vuorovedellä tarkoitetaan säännöllistä veden pinnan laskua ja nousua. Se aiheutuu Kuun, Maan ja Auringon vetovoimien yhteisvaikutuksesta sekä Maan pyörimisestä akselinsa ympäri. Kuun vetovoima on 3 kertaa suurempi kuin Auringon. Sekä nousuvesi eli vuoksi että laskuvesi eli luode esiintyvät kahdesti vuorokaudessa, 12 tunnin ja 25 minuutin välein. Kahdesti 28 vuorokauden jakson aikana Kuun ja Auringon vetovoimat yhdistyvät ja aiheuttavat erittäin voimakkaan nousuveden eli tulvavuoksen. Kun Kuu on suorassa kulmassa Maahan nähden, aiheutuu tavallista matalampi nousuvesi eli vajaavuoksi.