Kappale 7: Meret - lämmittävät ja viilentävät

Maapallon pinnasta meret peittävät yli 70%. Ne jaetaan suuriin valtameriin ja pienempiin sivumeriin. Valtameriä ovat Tyynimeri, Atlantti, Intian valtameri, Eteläinen jäämeri ja Jäämeri. Ne ympäröivät mantereita sivumerien avulla, kuten Välimeri ja Karibianmeri. Sisämeriä ovat Itämeri ja Mustameri, reunameret, kuten Pohjanmeren, erottaa valtameristä saarijonot.

Merenpohja on pinnanmuodoiltaan eli topografialtaan yhtä vaihtelevaa kuin mantereiden topografia. Valtamerten keskisyvyys on noin 4000 metriä. Syvimmät kohdat ovat Tyynenmeren länsiosassa olevat Mariaanien ja Mindanaon haudat noin 11 000 metrin syvyydessä.

Merien pinnalla vesi on lämpimämpää kuin pohjalla auringon vaikutuksesta. Lämpimän pintaosan paksuus voi olla jopa 500 metriä. Lämpimän kerroksen alla termokliinisissä lämpötila laskee nopeasti. Termokliinin alapuolella on hyvin kylmää vettä, joka yltää valtamerten pohjaan asti. Siellä lämpötilat vaihtelevat 0:n ja 5:n Celsius-asteen välillä.

Merivesi on jatkuvasti liikkeessä. Se kiertää sekä pinnalla että syvyyksissä. Merissä on samankaltaisia virtauksia kuin ilmakehässä, jotka syntyvät pääasiassa tuulen aiheuttamana. Merivirrat jaetaan lämpimiin ja kylmiin sen mukaan, onko niiden kuljettama vesi lämpimämpää vai kylmempää kuin samalla leveyspiirillä yleensä vallitseva meriveden lämpötila. Kylmät merivirrat viilentävät rannikkoalueiden keskilämpötiloja ja aiheuttavat kuivuutta. Kuivuus johtuu siitä, että mereltä mantereelle puhaltava ilma on kuivaa, koska vesihöyry tiivistyy sateeksi jo kylmän merivirran yläpuolella. Lämpimät merivirrat nostavat rannikkoalueiden keskilämpötiloja ja lisäävät sateita, koska haihtuminen on suurempaa.