Trooppiset sademetsät sijaitsevat päiväntasaajan molemmin puolin alueilla, missä on aina lämmintä ja sataa päivittäin. Lajit ovat erittäin monimuotoisia: hehtaarilla voi kasvaa satoja eri puulajeja. Puusto kasvaa kerroksittain, ja suurimmat puut voivat kasvaa yli 60 metrin korkuisiksi. Aluskasvillisuutta tai pensastoa ei trooppisissa sademetsissä juuri ole, sillä tiheät puiden latvustot päästävät läpi vain vähän Auringon säteilyä.
Subtrooppiset sademetsät muodostuvat mantereiden itäosiin, joissa lämpimien merivirtojen takia sataa erityisen runsaasti kesäisin. Lajimäärät ovat kuitenkin pienempiä kuin trooppisissa sademetsissä. Puut ovat suurimmaksi osaksi ainavihantia, mutta osa puulajeista pudottaa lehtensä talveksi. Alueet ovat voimakkaasti viljeltyjä sekä Aasiassa että Pohjois- ja Keski-Amerikassa. Alueiden tyypillisiä viljelykasveja ovat riisi, tee ja maissi.
Savannit sijaitsevat trooppisilla alueilla, trooppisten sademetsien etelä- ja pohjoispuolella sekä päiväntasaajan alueen ylängöillä. Savannille on muodostunut kasvillisuutta, joka kestää kuivien kausien ja sadekausien vaihteluita. Sadekauden alkaessa kasvillisuus herää kuivan kauden aikaisesta horroksesta nopeasti, kasvaa, kukkii ja sopeutuu tämän jälkeen taas uuteen kuivaan kauteen.
Monsuunimetsät sijaitsevat monsuunisateiden alueilla lähinnä Aasiassa. Lajirunsaudeltaan monsuunimetsät muistuttavat trooppisia sademetsiä, mutta sadekausien ja kuivien kausien jakautuminen eri vuodenajoille aiheuttaa sen, ettei puusto ole yhtä tiheää ja korkeaa kuin sademetsissä. Tämä lisää Auringon valon määrää, minkä vuoksi aluskasvillisuutta ja pensaistoa on enemmän.
Aavikot voivat olla joko trooppisia, subtrooppisia tai kylmyysaavikoita. Aavikoilla sademäärä on aina pieni, mikä johtuu alueiden korkeapaineen vyöhykkeistä. Aavikoita esiintyy 15. ja 30. leveysasteen välillä, kääntöpiirien tuntumassa sekä mantereiden sisäosissa. Kylmät merivirrat saavat aikaan aavikoita rannikoille, koska vesi sataa mereen ennen kuin se pääsee rannalle asti. Poikkeuksen muodostaa Aasian monsuunialue, jossa monsuunisateet estävät aavikoitumisen kääntöpiiristä huolimatta.
Nahkealehtistä eli välimerenkasvillisuutta esiintyy talvisateiden alueella mantereiden länsireunoilla. Kuumat, kuivat kesät ja viileät, sateiset talvet johtuvat välimerenilmastosta ja Auringon zeniittiaseman siirtymisestä. Sateen ja kuivuuden vaihtelut luovat karun elinympäristön kasveille. Ne ovatkin sopeutuneet ankaran kuiviin kesäolosuhteisiin pienin, vahapintaisin lehdin.
Lauhkean vyöhykkeen lehtimetsät kasvavat pääosin pohjoisella pallonpuoliskolla. Lehtimetsän kasvukautta rytmittävät tasainen ympärivuotinen sademäärä ja selkeät vuodenajat. Euroopassa tyypillisiä puita ovat jalot lehtipuut kuten tammi, vaahtera, jalava, saarni ja lehmus. Aasian ja Pohjois-Amerikan itäosien metsät ovat lajistoltaan runsaampia.
Arot sijaitsevat mantereiden keskiosissa. Ne ovat lauhkean vyöhykkeen puuttomia ruohostoalueita, joita on lähinnä pohjoisella pallonpuoliskolla. Pohjois-Amerikassa aroa kutsutaan preeriaksi, Argentiinassa pampaksi, Unkarissa pustaksi ja Aasiassa stepiksi. Arojen maannos mustamulta on ravinteikasta, ja tämän vuoksi aroilla viljellään ja kasvatetaan karjaa. Kesät ovat kuumia ja talvet viileitä.
Havumetsävyöhyke eli taiga ulottuu Pohjois-Amerikasta Pohjois-Euroopan kautta Siperiaan. Puut ovat havupuita, jotka ovat sopeutuneet kylmiin talviin. Niiden neulasten vahapeite suojaa pakkasilta. Puulajeja ovat erityyppiset männyt ja kuuset. Koska puut ovat ikivihreitä, eli eivät pudota lehtiään, ne luovat metsiin jatkuvan varjostuksen. Tämä vähentää pensaiston ja aluskasvillisuuden lajimääriä. Aluskasvillisuutta on kuitenkin aina - joko sammalia, jäkäliä tai varpukasveja.
Tundrakasvillisuutta esiintyy kylmällä vyöhykkeellä, jossa lämpimimmän kuukauden keskilämpötila on aina alle +10 astetta. Maaperä on ikuisessa roudassa - joskin pintamaa sulaa kesällä muutaman kummenen senttimetrin syvyydeltä. Silloin se muodostaa varpukasveille, sammalille ja jäkälille suotuisan kasvupaikan. Tundralla ei kasva puita.
Mitä korkeammalle merenpinnasta siirrytään, sitä kylmempi on lämpötila. Lämpötila laskee reilut puoli astetta jokaista 100 metrin nousua kohden. Tämä tarkoittaa sitä, että kasvillisuusvyöhykkeet muuttuvat nopeasti vuorenrinnettä ylös mentäessä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti